Eräs rohkaisevimmista raamatunjakeista löytyy 2.Kor.4:7
“Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.”

Paavali kuvailee sitten näitä saviastioita kuolevaisiksi ihmisiksi. He olivat kaikin tavoin ahdingossa, neuvottomia, vainottuja ja maahan lyötyjä, mutta eivät koskaan toivottomia. Nämä Jumalan käytössä olevat ihmiset huokailivat maallisen ruumiinsa taakan alla, sillä he odottivat malttamattomasti saavansa pukeutua uuteen.
Jumala nimittäin pilkkaa ihmisen voimaa. Hän nauraa itsekeskeisille yrityksillemme olla hyviä. Hän ohittaa korkeat ja ylhäiset ja käyttää tämän maailman silmissä heikkoja saattaakseen viisaat häpeään.

“Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi… ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä” 1.Kor.1:26-29
Mutta tässähän kuvaillaan minua! Heikko, hullu, halveksittu, ei kovin jalosukuinen, ei kovin viisas, ei kovin väkevä. Mitä mielettömyyttä ajatella, että Jumala käyttäisi tällaista olentoa! Silti se on Hänen täydellinen suunnitelmansa. Se on suurin salaisuus maan päällä.

Jumala kutsuu meitä heikkoudessamme, vaikka Hän tietää meidän tekevän virheitä. Hän laittaa kallisarvoisen aarteensa saviastioihin, koska Hän iloitsee tehdessään mahdottomia tyhjästä.
Jumala on päättänyt toteuttaa suunnitelmansa maan päällä heikkouksien vaivaamien miesten ja naisten kautta. Myös Aabrahamilla oli monia heikkouksia, mutta myös uskoa. Hän “uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi” Room.4:3

DAVID WILKERSON